Juhlapäivänä

Äidin juhlapäivää muistimme kukkakimpulla, joka oli kukkakaupan taideteos ja todella kaunis. Ensimmäistä kertaa näin orkideaa käytettävän tällaisessa kimpussa, enkä tiedä onko se kuinka yleinen kukkanen leikkokukkana, mutta itse en ole koskaan tähän "törmännyt" kimppuja tilatessa.

Omatekoista viemistäkin oli; sydämen muotoinen rasia täynnä suklaata, jonka pikaisesti väkersin aamulla herättyäni.
Käytin koristeluun "Graphic 45":n - paperilehtiön papereita, tuollaisia romanttisia♥ ja rusettinauha on saatu ystävältä (kiitos kaunis!).

Itse väkersin kortin myös; tosin tällä kertaa yksinkertaisesti ja nopeasti siirtokuvalla.
Juhlapäivän numerot laitoin sisäpuolelle koska olivat niiin suuret, että eivät olisi sopineet edes kanteen kuvan kaveriksi. Siis eivät lukuna, vaan tarrakoko oli hurjan suuri :)

Lumisen tammikuun loppua!
t.Tipsutyttö

Nimipäivänä

Kokki-poika pääsi koristamaan nimipäivän korttiin jo aiemmin syksyllä.
Toinen(kin) poikasemme loihtii keittiön puolella ruokaa, jälkiruoka-kokeiluja sekä yllättää leipomuksillaan :)
Ystävänpäivän herkkuja odotellessa.. vink, vink*

Tällä viikolla odotus viimein palkittiin!
Oli taas tilattava jotain virkistävää ja uutta askartelurintamalle: uusi stanssi-sarja, leimasin (Kraftin Kimmie) sekä Mementon leimatyyny.
Myös muutama uuden uutukaisista Lili of the Valley:n leimasimista tupsahti ilahduttamaan herttaisuudellaan.

Kiva kun piipahdit kartanolla, tulethan toistekin!

Onnitteluun

Tässäpä aiemmin nähtäväksi lupaamani kortti (yksi niistä jotka näkyivät rakeisina).

Auto-kortti esikoiselle 19- vuotispäivään viime vuoden lopulla, mutta en enää muista mistä sen hankin. Ruuvi-niitit poika toi Tukholman reissun tuliaisina askarteluliikkeestä. Hieman nopeutin tekoa kiireessä, enkä alkanut laittamaan 3d-kuvan pienimpiä osia enää paikoilleen. Kelpasi näinkin :)

Vaihteeksi..

..lumista päivää!

En päässyt autolla perille pihaan asti töistä tullessani, kun aurat jättävät aina muhkean lumivallin liittymään, mutta onneksi aviomies tuli paikalle ja pelasti tilanteen! Pientä jännitystä pitää olla elämässä, muuten kävisi aivan tylsäksi.

Tällä kertaa ikuistin joulun aikaan neulomani pipon, joka on kaksinkertaista mohairia (tai osa siitä langasta tietysti). Pipo istuu neidin 11 v. päähän kuin hanska ja tuntuu olevan mieluinen.
Näitä teen lisää kun pääsen lankaostoksille ja saan mieluisia värejä. Tämä valmistui päivässä, ja tupsu yhdessä hetkessä.

Onnittelukortteja olen tehnyt muutaman kappaleen, ja olivat jo kuvattunakin mutta en viitsi julkaista huonoja, rakeisia kuvia. Jää julkaisu toiseen kertaan.

Kiitos kun vierailit blogissani ja tervetuloa toistekin!