30. heinäkuuta 2011

Kaikki loppuu aikanaan







Niin myös tämä kesä, joka alkaa kääntyä syksyyn; sateisiin ja pimeneviin iltoihin.

Tästä kesästä jäi päällimäisenä mieleen terassin teko tosi nopealla aikataululla, sekä tietysti hellivät helteet.
Perhosten hentoiset lentelyt ja kesän huumaavat tuoksut ovat kohta enää muisto vain, ja jäämme uteliaina odottamaan mitä syksy tuo tullessaan.

Kesällä saapui meille ennen näkemätön ilmiö, Pullip-nukke. Nukkea on kuvattu eri kulmista sisällä ja ulkona, eri asusteissa ja meikeissä monen monta kertaa. Sillä on myös oma blogi, joka nähtävästi kuuluu asiaan.

Tämä blogi ei nyt kuitenkaan julkaise nukke-tarinoita ;) vaan kortteja, joita ei montaa syntynyt luovan tauon aikana.
Inspiraatiota ei ole ollut ei, eikä sitä myyty kaupoissa, netissä saati sitten kirpputoreillakaan.
Tarpeellisia perus-kortteja pitäisi olla varastossa, joten pitäisi laittaa töpinäksi. Puhumattakaan joulukorteista, joita useat kortteilijat jo tekevät "täysiä".

Rippipäivälle piti ehdottomasti tehdä omatekoinen kortti (kyse oli kummipojasta), ja ajattelin useiden yritysten jälkeen onnistua tekemään sen, eli kirjakortin.
Kansi on hyvin pelkistetty eikä sisälläkään ole koristeita sen suuremmin käytetty, vain pieni tagi taskussa sekä rippiristi paketissa sisälle jäävässä tilassa.
(Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, pahoittelen.)

Toinen kortti valmistui heinäkuulla, jolloin kuopus vietti syntymäpäivää.
Kuvaa värittelin moneen otteeseen, ja viimein olin siihen tyytyväinen. Kierteinen korttihan siitä syntyi, ja leimakuva on Lili of the Valley:n. Koristeet ovat osaksi paikallisesta kirjakaupasta, ja kukat sekä solki ulkomailta tilattuja.

Kiitos kun kävit kartanolla ♥

Olisin otettu, jos jättäisit jäljen vierailustasi (kommentin), niin voisin tehdä vastavierailun sinun blogiisi :D



17. heinäkuuta 2011

Kutsumaton vieras

Vieras tuli taloon

Ei kysellyt lupaa
astua ovesta
ei arkaillut istua parhaalle plyyshille
ei kysynyt mielipidettäni kotiutua saman katon alle
tehdä majaansa mukavaksi
olla kotonaan.

Tuli vain ja oli.

Yhtäkkiä, kuten oli tullutkin,
meni matkoihinsa
jättämättä helliä hyvästejä
sanomatta sanaakaan

Toivottavasti ei hetkiin nähdä,

ettei taas palaa
- tuo sietämätön kipu.

(Julkaisematon runo 7/2011)
Aurinkoista iltaa ♥