Ajetaan pitkin jäistä tietä
urien osoittamaa väylää.
Takaisin kotiin.
Väsyttää
mutta en osaa nukkua.
Maisemat vaihtuvat.
Tasaista valkeaa maata silminkantamattomiin.
Siellä täällä harmaalautaisia ränsistyneitä heinälatoja
nurkat vinksahtaneina.
Aurinko kultaa tienoot ja painuu puiden taa,
laskee maapallon toiselle puolen.
Minunkin elämäni alkaa olla ehtoopuolella.
Poissa nuoruudenpäivät.
Tilalla tämä ränsistynyt vanha ruumis.
Matkalla tuntemattomaan.
Lämmintä viikon jatkoa♥
(Kotikutoinen runoni nro 2/2007)toivottelee Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti